maanantai 25. elokuuta 2014

Hetta-Pallas -reitin maisemia

Kävin kesän päätteeksi vaeltamassa Hetta-Pallas -reitin (55km) Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Länsi-Lapissa. Käytin vaellukseen neljä päivää (automatkoineen Ouluun). Yksityiskohtaisen reittiselostuksen ja kuvauksen sijaan kuvailen reissun pääpiirteittäin jonka jälkeen esillä ovat onnistuneimmat kuvat ja hieman niiden taustoja.

Huudeille saavuttuani ajoin auton Jerisjärven hotellin eteen ja otin siitä linja-auton Hettaan. Hetassa varsinainen vaellus alkoi Ounasjärven ylityksellä paikallisen venemiehen avustuksella (8e/henkilö). Venemiehet hoitavat myös auton siirron Hetasta Pallakselle mikäli haluaa päästä helpommalla. Itse säästin linja-auton käytöllä yli 50e joka mielestäni kannatti (Bussiaikataulut kannattaa tutkia tarkasti ennen reissuun lähtöä, joitain linjoja ilmeisesti menee myös suoraan Pallashotellin pihasta Hettaan). Yövyin kaksi yötä teltassa (1. yö Pyhäkero, 2. yö Hannukuru) ja viimeisen yön hienossa Nammalakurun autiotuvassa. Tällöin päivämatkat pysyivät suhteellisen maltillisina, pisin päivämatka taisi olla 20km luokkaa.

Reitti on hyvin huollettu ja vesipisteitä on tasaisin väliajoin. Myös puita löytyy jokaiselta tulentekopaikalta joten vaeltajan on hyvä olla. Kauniit tunturimaisemat kruunaavat kaiken joten en voi muuta kuin suositella jos vastaava vaellus on suunnitteilla! Kuitenkaan sadeviikolla ei kannata matkaan lähteä, varsinkin loppukesällä ja syksyllä kostea ilma tarkoittaa usein myös sumua tuntureissa jolloin näkyvyys on heikkoa ja maisemat näkymättömiä. 

Kuvasarja reissulta (klikkaa suuremmaksi):

Pyhäkeron huippu ja Pyhäjärvi. Ensimmäisenä aamuna heräsin ennen aamunkoittoa ja kapusin Pyhäkerolle. Kannatti!


Auringonnousu takana, pyhäkeron huippu kuvassa vasemmalla.



Auringon noustessa kapusin viimeiset metrit aivan pyhäkeron huipulle.



 Pyhäkeron huippu.

Kauniin auringonnousun jälkeen laaksoissa ollut sumu nousi tuntureille ja aamupäivän sai nautiskella aavemaisista sumumaisemista. Etelän asukille nämäkin maisemat olivat upeita ja eksoottisia.


 Väliltä Sioskuru-Hannukuru


Väliltä Sioskuru-Hannukuru. Kansallispuistossa vaeltaessa näkyy paljon myös muita vaeltajia. Neljän päivän vaellusreissulla juttelin useamman tuntemattoman ihmisen kanssa kuin kaupungissa kuukauden aikana. Jokin luonnossa olemisessa saa ihmiset rentoutumaan ja avautumaan.


 Tunturikasvillisuutta



Kolmannen vaelluspäivän aamuna en ottanut juurikaan kuvia sillä sumu peitti tunturit. Iltapäivällä aurinko taas paistoi kauniisti ja vietin todella hitaasti etenevän kuvausiltapäivän, parasta!


 Kolmannen päivän iltana sää oli epävakainen - tarkoittaen kauniita pilvimuodostelmia. Väsymyksestä huolimatta kiipesin vielä Keräskeron huipulle kuvaamaan sateisia maisemia.


Tunturissa tuuli tuivertaa ja säätilan näkee kymmenien ellei jopa satojen kilometrien säteellä.


Yksinäinen poro etsimässä syötävää.


Keräskero


Keräskero


Viimeisen päivän aamuna tuli pieniä sadekuuroja ja onnistuin kuvaamaan sateenkaaren. Tähän kuvaan on hyvä päättää kuvatarina. Sateenkaaren päästä todella löytyy onni, nimittäin vaelluspolku!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti